Englantilaisen jalkapallon talous on riskialttiilla pohjalla, ja valtaosa seuroista elää taloudellisen katastrofin partaalla. Näin toteaa riippumaton jalkapallosääntelijä IFR (Independent Football Regulator) merkittävässä raportissaan.
Sääntelijän tutkimuksen mukaan 94 prosenttia seuroista tekee tappiota, ja yli 60 prosenttia EFL:n ja National Leaguen seuroista on teknisesti maksukyvyttömiä. IFR varoittaa raportissaan “vaarallisesta yhdistelmästä kasvavaa velkaa ja liiallista riippuvuutta omistajien rahoituksesta”, mikä asettaa seurat ja niiden kannattajat vaaraan.
Raportin nimi on “State of the Game”. Sen mukaan Valioliigan taloudellisesta menestyksestä huolimatta sarjojen välisten ja sarjojen sisäisten taloudellisten “kriisirajojen” erot ovat kasvaneet merkittävästi.
Keskeiset luvut
Raportin mukaan 94 prosenttia viiden ylimmän englantilaisen sarjan seuroista teki tappiota kaudella 2025–26.
Lisäksi 17 seuraa EFL:stä ja National Leaguesta tekisi tappiota, vaikka pelaajat pelaisivat ilmaiseksi.
66 prosenttia seuroista ei selviytyisi yli 90 päivää ilman uutta omistajarahoitusta. 29 prosenttia ilmoitti, ettei selviydy yli 30 päivää ilman sitä.
68 prosentilla seuroista ei ole varasuunnitelmaa siltä varalta, että omistaja vetäytyy.
IFR:n mukaan “pyramidin perustukset ovat voimakkaan rasituksen alla ja vaativat kiireellistä uudistusta”. Raportin tulisi toimia “herätyshuutona” englantilaiselle jalkapallolle.
IFR:n puheenjohtaja David Kogan kertoi BBC:lle, että “seitsemäntoista seuraa toimii nyt niin, että jos pelaajat pelaisivat ilmaiseksi, pelaamattomat kulut ajaisivat ne konkurssiin”. Hänen mukaansa “kolmekymmentäkaksi seuraa toimii vain 30 päivän käteisvarallisuudella. Jos omistaja ei maksa rahaa kuukauden lopussa, nämä seurat menevät konkurssiin.”
Kogan kuvasi tilannetta erittäin riskialttiiksi. “Nyt on aika puuttua ongelmiin ennen kuin rahat loppuvat”, hän sanoi. “Voimme korjata talon, kun aurinko vielä paistaa, ja sitä meidän roolimme on tulevaisuudessa.”
Sääntelijän toimivalta ja vaatimukset
Tehtävänään parantaa seurojen taloudellista kestävyyttä IFR nimesi kuusi taloudellisen riskin osa-aluetta. Se kehottaa seuroja laatimaan vankat varasuunnitelmat siltä varalta, että omistajarahoitus lakkaa.
Valioliiga ja EFL eivät ole vuosien neuvottelujen jälkeen päässeet sopimukseen uudesta rahoitusjärjestelystä, jonka myötä Valioliiga jakaisi enemmän rahaa muille sarjoille. IFR:llä on valta pakottaa sopimus. Se varoittaa, että “jos jalkapallo ei löydä ratkaisua, harkitsemme seuraavia askeleitamme emmekä epäröi käyttää kaikkia valtuuksiamme pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi”.
Raportti vaatii myös toimia tappioiden kasvun pysäyttämiseksi. Seurojen tulee osoittaa, miten ne ottavat kannattajien näkemykset huomioon ja mitä ne tekevät hallitustensa monimuotoisuuden ja hallintotapojen parantamiseksi.
Kogan sanoi, että uusi rahoitussopimus Valioliigan ja EFL:n välillä on lähellä. “League One- ja League Two -seurat saavat merkittävästi enemmän rahaa”, hän sanoi. “Sitä käytetään yhdessä kehitysrahaston ja likviditeettirahaston kanssa, jotta seurat pääsevät yli vaikeuksista, joita niillä kaikilla nyt on.”
Siirtorahoitus kasvaa nopeasti
Viimeisen viiden vuoden aikana seurat ovat yhä useammin pantanneet tulevia siirtomaksuja vastineeksi välittömästä rahoituksesta. Tätä kutsutaan siirtorahoitukseksi, ja siitä on tullut “yhä tärkeämpi likviditeetin lähde”.
Kaudella 2020–21 siirtorahoitus oli 55 miljoonaa puntaa. Kaudella 2024–25 se oli kasvanut 779 miljoonaan puntaan, eli yli 14-kertaiseksi. Noin 1,2 miljardia puntaa tulevista siirtotuloista on jo rahoitusjärjestelyjen kautta käytetty, mikä on lähes 22-kertainen määrä verrattuna kauteen 2020–21.
Koko englantilaisessa jalkapallossa siirtomenot ovat noin 3,3-kertaiset siirtotuloihin verrattuna. Kaudella 2025–26 englantilaiset seurat ilmoittivat noin 4,8 miljardin punnan siirtovelat ja vain 1,5 miljardin punnan siirtosaatavat. Nettosiirtovelka on siis noin 3,3 miljardia puntaa.
EFL:n heikkenevä taloustilanne
Raportin mukaan taloudellinen tilanne heikkenee EFL:n ja National Leaguen seuroissa. Useimmilla Championshipin, League Onen ja League Twon seuroilla on alle 30 päivän käteisvarat.
Yli 60 prosentilla EFL:n ja National Leaguen seuroista velat ylittävät varojen kirjanpitoarvon. Kahdessakymmenessä seurassa, pääasiassa Championshipissä, League Onessa ja National Leaguessa, pelaajapalkkojen osuus liikevaihdosta ylittää 80 prosenttia.
Useimmat League One -seurat käyttävät yli 40 prosenttia liikevaihdostaan pelaajapalkkoihin, ja kaksi seuraa käyttää yli 100 prosenttia.
Palkkakulut ovat kasvaneet kaikissa sarjoissa vuosina 2021–22 ja 2025–26 välillä: 33 prosenttia Valioliigassa ja 32 prosenttia Championshipissä.
Kyselyyn vastanneista EFL-seurojen omistajista 17 kahdeksastatoista (94 prosenttia) kannatti tiukempia kustannuskontrolleja. Eräs sijoittaja totesi raportissa: “Suurin yksittäinen ongelma on pelaajapalkat.”
League One -seurojen keskimääräiset tappiot nousivat 6 prosentista liikevaihdosta kaudella 1992–93 lähes 50 prosenttiin kaudella 2024–25. League Twossa tappiot ovat 40 prosenttia.
Monet seurat ovat riippuvaisia omistajarahoituksesta juuri ajoissa, ja ne saavat rahaa toistuvasti läpi vuoden. Valtaosalla EFL:n ja National Leaguen seuroista ei ole varasuunnitelmaa, jos omistaja ei enää pysty tai halua rahoittaa toimintaa. Tämä tekee niistä erityisen haavoittuvia, koska niillä on vain rajallisesti vaihtoehtoisia rahoituslähteitä.
Raportti toteaa, että monet seurat eivät tällä hetkellä täytä Football Governance Actin vaatimusta “asianmukaisista taloudellisista resursseista”. Seuroilla on aikaa täyttää tämä vaatimus toukokuuhun 2030 asti.
Kogan sanoi, että omistajat ovat hyvin tietoisia tarpeesta luoda johdonmukainen rakenne, jolla kustannuksia hallitaan.
Kuilu Valioliigan ja muun jalkapallon välillä
Kuilun kasvu Valioliigan ja Championshipin välillä ei ole uutinen. Kaudella 1992–93 keskimääräinen Valioliigan seura ansaitsi 10,5 miljoonaa puntaa, mikä oli 2,7-kertaista Championshipin keskimääräiseen seuraan verrattuna (3,9 miljoonaa puntaa). Kaudella 2024–25 Valioliigan keskiarvo oli 341 miljoonaa puntaa, eli 8,7-kertainen Championshipin 38,9 miljoonaan puntaan verrattuna.
Championshipin sisäinen tulokuilu on myös kasvanut, osittain siksi, että suojamaksut ovat kasvaneet. Vuodesta 2007–08 kaudelle 2025–26 Valioliigan solidaarisuusmaksut ilman suojamaksuja saavan Championship-seuran osuus kasvoi 0,9 miljoonasta punnasta 5,3 miljoonaan puntaan. Ensimmäisen vuoden suojamaksuja saavan seuran maksut nousivat kuitenkin 12 miljoonasta punnasta 48,7 miljoonaan puntaan.
Myös Valioliigan kuusi suurinta seuraa ovat kasvattaneet etäisyyttä muihin. Kaudella 1992–93 kuusi suurinta seuraa ansaitsi keskimäärin 9,4 miljoonaa puntaa enemmän kuin muut. Kaudella 2024–25 tämä keskimääräinen ero oli kasvanut 421 miljoonaan puntaan. Kuuden suurimman seuran osuus Valioliigan tuloista on 56 prosenttia, ja loput 44 prosenttia jakautuu muiden 14 seuran kesken.