Manchester United lähti marraskuun kansainvälisille tauolle vain yhden pisteen päässä Valioliigan viimeisestä sijasta. Seura on voittanut 20 Englannin ylimmän sarjan mestaruutta ja kolme Mestarien liigaa, mutta nyt sen kohtalo näyttää kaukana tuosta menneisyydestä.
Joukkue on sijalla 18 ja sen alhaisin sijoitus 22 vuoteen on ollut kolmas. Viimeiseen viiteen vuoteen se ei ole päässyt kolmatta sijaa parempaan. Kokoonpanossa on 15 pelaajaa, joiden hankintahinta on ollut vähintään 50 miljoonaa dollaria.
Viime viikonloppuna United tuli kotona kahdesta kahden maalin tappiotilanteesta takaisin ja pelasti pisteen toista Mestarien liigan joukkuetta vastaan. Tämä tapahtui Mestarien liigan voiton AS Roomasta jälkeen, mutta pelaajat eivät näyttäneet juhlivan tulosta. Kirjoittajan mukaan se on suuri ongelma.
Kirjoittajan mukaan pelaajat eivät osaa reagoida myönteisiin hetkiin. Joukkue on jatkuvasti taisteluvalmiudessa tai pakotilassa, eikä se koskaan pääse todella rentoutumaan. Samalla kannattajat eivät tiedä, kumpaa he pitävät vähemmän: hallintoa, joka antoi kokoonpanon ja täyspäiväiset avaimet entiselle legendalle, vai pelaajia, jotka jättävät päävalmentaja Michael Carrickin yksin.
Luvut kertovat mentaliteettiongelmasta
Kirjoittaja painottaa, että tilastot ovat yllättäviä. Ennen viikonloppua United oli Valioliigassa ensimmäinen laukausyritysten määrässä, ja ero toiseksi sijoittuneeseen oli 15 yritystä. Maalit tilanteista, joissa pallo on kiinteästä asennosta, tuovat joukkueelle kuitenkin vain 20. sijan. Vastaavat tilastot ovat myös huonoja: kiinteistä tilanteista päästetyt maalit 19. sijalla, maaotteluiden taistelu maanpinnalla 10. sijalla ja ilmapallotaistelut 12. sijalla.
Kirjoittajan mukaan nämä luvut ovat sijoituksen 19. sijaan sopivia. Hän väittää, että joukkueen ongelma on päässä. Kokoonpano on riittävän hyvä taistelemaan Mestarien liigapaikasta, mutta se pelaa suuren osan otteluistaan keskikastin tasolla. Pahimmillaan joukkue on pudonnut alas vähän pelaamalla ja keskittymättömyydellä. Kirjoittajan mielestä joukkue päästää maaleja kummallisimmilla hetkillä ja vältettävissä olevissa tilanteissa.
Kirjoittaja vertaa joukkuetta Liverpoolin entiseen valmentajaan. Jos Jürgen Klopp sai Liverpoolissa aikaan “Mentality Monsters” -joukkueen, Carrickin United on hänen mukaansa “Melancholic Messes” -joukkue. Hän toteaa myös, ettei tulokset ole hyväksyttäviä maailman suurimmalle seuralle.
Carrickin asema ja tulevaisuus
Ongelmat näkyvät kirjoittajan mukaan entistä selvemmin, koska Carrick vaikutti viime kaudella vakauttaneen joukkueen. Hän otti haltuunsa Ruben Amorimin sekavan joukkueen ja muodosti siitä toimivan kokonaisuuden, joka nousi kolmanneksi. Viime kaudesta on kuitenkin jäljellä vain yksi merkittävä pelaaja, Casemiro. Seura hankki kolme pelaajaa korvaamaan hänet, mutta keskikenttä on kymmenen ottelun jälkeen epävakaa ja ajoittain jopa kestämätön.
Kirjoittajan mukaan Carrick ei ole pitkän aikavälin ratkaisu, eikä hänellä ole riittävää taktista osaamista tai johtamiskokemusta palauttaakseen joukkueen kärkineljään. Hän myöntää kuitenkin, että Carrick ei olisi voinut kieltäytyä tehtävästä, ja että hänessä oli toivoa, jota ei ole vielä nähty. Carrick on kuitenkin sidottu seuraan, ja seuran on pakko pitää hänet.
Kirjoittaja päättää toteamalla, että joukkueen on löydettävä ratkaisu nykyiseen tilanteeseen riippumatta siitä, erotaanko Carrickista tauon aikana vai jatkaako hän tammikuuhun asti. Kirjoittajan mukaan joukkue juhlisi useimmissa seuroissa kahden maalin takaa tulleen pisteen pelastamista, mutta tämä joukkue näyttää valmistautuvan seuraavaan kahden maalin tappioon. Kysymys on, mihin sijaan se lopulta sijoittuu. Kirjoittajan mukaan se ei olisi kahdeksan parhaan joukossa edes nyt.